Kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus (ESPR ) on EU:n asetus, jonka tavoitteena on tehdä kestävistä tuotteista normi ja parantaa nykyistä ekologista suunnittelua koskevaa kehystä (2009/125/EY ) siten, että se kattaa laajemman tuotevalikoiman ja tiukemmat kestävyyskriteerit. Tässä artikkelissa tarkastellaan perusteellisesti uusia ESPR-sääntöjä, niiden vaikutuksia ja sitä, miten valmistajat, tuotesuunnittelupäälliköt, insinöörit ja kestävän kehityksen ammattilaiset voivat sopeutua näihin muutoksiin.
Kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus (ESPR) laajentaa nykyisen ekologista suunnittelua koskevan direktiivin soveltamisalaa, joka keskittyy pääasiassa energiaan liittyviin tuotteisiin. Uudessa asetuksessa sovelletaan tiukkoja kestävyysvaatimuksia laajempaan tuotevalikoimaan, kuten elektroniikkaan, rakennusmateriaaleihin ja tekstiileihin. Tällä lähestymistavalla pyritään lieventämään tuotteiden ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana, tuotannosta hävittämiseen.
Rakennukset vaikuttavat merkittävästi ympäristön tilan heikkenemiseen, sillä niiden osuus luonnonvarojen louhinnasta ja kulutuksesta on noin 50 prosenttia ja ne tuottavat yli 30 prosenttia EU:n vuotuisesta jätemäärästä. Ne vastaavat myös 40 prosentista EU:n energiankulutuksesta ja 36 prosentista energiaan liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennusala on kuitenkin edelleen elintärkeä EU:n taloudelle, sillä sen osuus EU:n arvonlisäyksestä on lähes 10 prosenttia ja se tarjoaa työtä noin 25 miljoonalle ihmiselle. Pelkästään rakennustuoteteollisuuteen kuuluu 430 000 yritystä EU:ssa.
EU:n kunnianhimoisten hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että rakennusalalla pannaan täytäntöön kestävyyttä koskevia säännöksiä. Näin ollen ESPR:ssä korostetaan, että rakennustuotteiden ja -materiaalien on oltava kestäviä, korjattavia ja kierrätettäviä. Tällä painopisteellä varmistetaan, että ala paitsi pienentää ympäristöjalanjälkeään myös tukee kiertotaloutta.
ESPR:ssä otetaan käyttöön tiukemmat vaatimukset tuotteiden kestävyydelle, korjattavuudelle ja kierrätettävyydelle. Valmistajien on varmistettava, että tuotteet on suunniteltu kestämään pidempään, että ne ovat helposti korjattavissa ja että ne on helpompi kierrättää elinkaarensa lopussa. Tällä muutoksella pyritään vähentämään jätettä ja edistämään kiertotaloutta.
Direktiivissä kielletään myös myymättömien tuotteiden hävittäminen, jotta valmistajat voivat varmistaa tuotteiden pitkäikäisyyden parantamisen.
Yksi ESPR:n merkittävimmistä piirteistä on digitaalisten tuotepassien käyttöönotto. Nämä skannattavan tunnisteen muodossa olevat digitaaliset tietueet sisältävät yksityiskohtaisia tietoja tuotteen materiaaleista, komponenteista ja kestävyysominaisuuksista. Avoimuuden ansiosta kuluttajat ja yritykset voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja ja helpottaa resurssien parempaa hallintaa koko toimitusketjussa.
Digitaaliset tuotepassit koostuvat suoritustasoilmoituksesta (DoP), joka sisältää kattavat tiedot rakennustuotteista, kuten niiden suoritusominaisuudet, turvallisuusvaatimukset ja ympäristöjalanjälki. Näin pyritään poistamaan tietosiilot ja antamaan sidosryhmille mahdollisuus toimia koko arvoketjussa arkkitehdeistä ja insinööreistä urakoitsijoihin ja rakennustarkastajiin.
ESPR:n yhteydessä otetaan käyttöön digitaalinen tuotepassi (DPP), jonka avulla on helppo saada digitaalista tietoa tuotteen kestävyydestä, kiertokulusta ja vaatimustenmukaisuudesta. Euroopan komissio aikoo antaa delegoidun säädöksen, jossa vahvistetaan DPP-palveluntarjoajien toimintaa koskevat säännöt, vuoden 2025 lopulla.
Asetuksen mukaan valmistajien on annettava selkeää ja helposti saatavilla olevaa tietoa tuotteidensa kestävyysominaisuuksista. Tähän sisältyvät tiedot energiatehokkuudesta, materiaalikoostumuksesta ja kierrätysohjeista. Markkinavalvontaviranomaisilla on valtuudet poistaa vaatimustenvastaiset tuotteet verkkoalustoilta.
Ohittamisen estämiseksi ESPR-asetuksessa kielletään tuotteet, joissa on sisäänrakennettuja mekanismeja, jotka havaitsevat testausolosuhteet ja muuttavat niiden suorituskykyä niiden mukaisesti. Näin varmistetaan, että tuotteita arvioidaan niiden todellisten ympäristövaikutusten perusteella eikä sen perusteella, miten ne pystyvät huijaamaan testausmenettelyjä.
ESPR:n tavoitteena on yhdenmukaistaa kestävyysstandardit, kuten eurooppalainen Green Deal ja kiertotalouden toimintasuunnitelma, kaikkialla EU:ssa, mikä luo valmistajille tasapuoliset toimintaedellytykset. Tämä standardointi yksinkertaistaa vaatimusten noudattamista ja vähentää hallinnollista taakkaa, mikä edistää innovointia ja kilpailua kestävien tuotteiden markkinoilla.
Ekosuunnitteludirektiivillä pannaan ympäristöstandardit täytäntöön kutakin tuoteryhmää koskevien erityisten "täytäntöönpanosäädösten" avulla. Nämä säädökset kuuluvat nyt uuden kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen (ESPR) soveltamisalaan, jossa otetaan käyttöön räätälöityjä kestävyyssääntöjä, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön ja sidosryhmien kannanottoihin. Komissio aikoo antaa monivuotisia suunnitelmia, jotka aloitetaan suurivaikutteisista tuotteista selkeyden ja valmisteluajan varmistamiseksi.
Valmistajat ja tuotesuunnittelijat kohtaavat useita uusia haasteita ja mahdollisuuksia ESPR:n myötä. Tiukempien kestävyyskriteerien noudattaminen edellyttää merkittäviä muutoksia tuotesuunnittelussa ja valmistusprosesseissa. Seuraavassa on joitakin keskeisiä näkökohtia:
Tuotteet on suunniteltava siten, että ne kestävät pidempää käyttöä ja ovat helposti korjattavissa. Tämä voi tarkoittaa kestävämpien materiaalien käyttöä, modulaarista rakennetta, joka mahdollistaa osien helpon vaihtamisen, sekä korjausoppaiden ja varaosien saatavuutta.
Valmistajien on varmistettava, että niiden tuotteissa käytetyt materiaalit ovat täysin avoimia. DPP:t ja EPD:t ovat tässä ratkaisevassa asemassa, ja ne edellyttävät tarkkaa ja kattavaa tiedonkeruuta ja raportointia.
Tuotteiden suunnittelusta kierrätettävyyden kannalta tulee ensisijainen tavoite. Tähän sisältyy sellaisten materiaalien valinta, jotka voidaan helposti erottaa ja kierrättää, ja tuotteiden suunnittelu siten, että niiden purkaminen helpottuu. Valmistajien on ehkä myös osallistuttava palautusohjelmiin ja muihin elinkaarensa loppupään hallinta-aloitteisiin.
Tehokas yhteistyö tavarantoimittajien kanssa on olennaisen tärkeää ESPR-vaatimusten täyttämiseksi. Kestävän kehityksen tuotepäälliköiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä toimittajien kanssa materiaalien ja komponenttien avoimuuden ja jäljitettävyyden varmistamiseksi.
Digitaalisten työkalujen ja data-analytiikan hyödyntäminen on olennaista ESPR-vaatimusten noudattamisen hallinnassa. Tiedonkeruu-, elinkaariarviointi- ja raportointijärjestelmien käyttöönotto voi virtaviivaistaa prosessia ja varmistaa tarkat tiedot EPD- ja DPP-asiakirjoja varten.
ESPR koskee kaikkia EU:n markkinoille saatettuja tuotteita, ja se vaikuttaa valmistajiin, maahantuojiin ja jakelijoihin eri toimialoilla. Vaikka asetuksessa ei ole nimenomaisia poikkeuksia yrityksen koon tai tulojen perusteella, siinä tunnustetaan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) haasteet. Räätälöityjen tukitoimenpiteiden odotetaan auttavan pk-yrityksiä noudattamaan asetusta ilman kohtuutonta taakkaa. Kustannusten ja hyötyjen tasapainottamiseksi digitaalisen tuotepassin soveltamisala mukautetaan arvoketjun monimutkaisuuteen, ja sitä sovelletaan tuote-, erä- tai tuotemallitasolla tuotteen koon, luonteen ja ympäristövaikutusten kaltaisten tekijöiden mukaan. Vaikutustenarvioinneissa analysoidaan kustannuksia ja hyötyjä, jotka aiheutuvat tietovaatimusten asettamisesta näillä tasoilla, ja arvioidaan standardeihin tukeutumista, jotta vältetään kohtuuttomat kustannukset erityisesti pk-yrityksille.
Rakennusalan yritykset, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, ovat ensisijaisia varhaisessa vaiheessa annettavien delegoitujen säädösten kannalta, mikä osoittaa, että sekä suurten valmistajien että pk-yritysten on valmistauduttava. Asetuksella pyritään yhdenmukaistamaan ympäristövastuuta ja varmistamaan samalla, että vaatimusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset pysyvät oikeassa suhteessa hyötyihin, mikä edistää oikeudenmukaista siirtymistä kaikille sidosryhmille.
ESPR-asetuksen täytäntöönpano etenee vaiheittain. Delegoiduilla säädöksillä otetaan vuoden 2025 toisesta neljänneksestä alkaen asteittain käyttöön tiettyjä tuoteryhmiä koskevat ekosuunnitteluvaatimukset. Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) suositusten perusteella ensimmäisinä käsiteltävät ryhmät ovat seuraavat:
Euroopan komissio julkaisee työsuunnitelman, jossa esitetään ensisijaiset tuoteryhmät, aikataulut ja välitavoitteet vaatimusten noudattamiseksi. Tämä vaiheittainen lähestymistapa antaa yrityksille aikaa sopeutua, mutta ennakoiva valmistautuminen on välttämätöntä, jotta vaatimukset voidaan täyttää.
ESPR on osa European Green Deal-asetusta, joka on kattava strategia Euroopan unionin muuttamiseksi kestäväksi ja resurssitehokkaaksi taloudeksi vuoteen 2050 mennessä. ESPR on keskeinen osa vihreän diilin kiertotalouden toimintasuunnitelmaa, jolla pyritään vähentämään jätettä ja edistämään tuotteiden uudelleenkäyttöä, korjaamista ja kierrätystä.
ESPR, joka korvaa aiemman asetusluonnoksen, ekosuunnitteludirektiivin, asettaa kestävyysvaatimukset monille tuotteille. Siinä keskitytään ympäristöjalanjäljen pienentämiseen, uudelleenkäytettävyyden, korjattavuuden, energia- ja resurssitehokkuuden edistämiseen sekä kemikaalien käyttöä koskevien säännösten noudattamisen varmistamiseen.
Kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus (ESPR) 2024 on merkittävä muutos kohti kestävämpää tulevaisuutta Euroopan unionissa. Rakennustuotteiden valmistajilta ja kestävän kehityksen tuotepäälliköiltä näihin uusiin asetuksiin sopeutuminen edellyttää koordinoituja toimia ja strategista suunnittelua.
Rakennustuotteiden elinkaariarviointien (LCA) tekeminen on hyvä tapa mitata ja raportoida tuotteen kestävyystietoja. Voit saada tuotteesi valmiiksi uuden ESPR:n noudattamiseen hyödyntämällä digitaalisia työkaluja, jotka ovat linjassa maailmanlaajuisten standardien ja määräysten kanssa. One Click LCA on johtava kestävyysohjelmisto, joka tarjoaa ainutlaatuisen maailmanlaajuisen tietokannan, sisältäen yli 250 000 LCA-tietosarjaa, ja tukee yli 80 standardia ja sertifiointia. Valmistajille suunnattu tehokas työkalu mahdollistaa elinkaariarviointien (LCA) suorittamisen ja tuotekohtaisten ympäristötuoteselosteiden (EPD) luomisen One Click LCA:n EPD-generaattorilla.
EN 15804+A2 -standardi muodostaa perustan useimmille ympäristöä koskeville tuoteselosteille (EPD) kaikkialla EU:ssa, ja sen odotetaan olevan keskeisessä asemassa kestävää kehitystä edistävää ekologista suunnittelua koskevan asetuksen (ESPR) mukaisessa digitaalisessa tuotepassissa (Digital Product Passport, DPP). Toistaiseksi EU ei kuitenkaan ole vahvistanut, että kaikki EN 15804+A2 -standardin mukaiset EPD-asiakirjat täyttävät automaattisesti DPP-vaatimukset.
ESPR-asetuksessa korostetaan yhdenmukaistamista ja mukauttamista olemassa oleviin standardeihin, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus EU:n jäsenvaltioissa. Tämä viittaa siihen, että EN 15804+A2 -standardin mukaiset EPD-asiakirjat, jotka tunnustetaan laajalti perustasoksi, ovat todennäköisesti yhteensopivia DPP-kehyksen kanssa. Kansallisista eroista voi kuitenkin aiheutua haasteita. Esimerkiksi Ranskassa FDES (Fiches de Déclaration Environnementale et Sanitaire) on EN 15804+A2 -standardin mukainen EPD-asiakirja, mutta se sisältää lisävaatimuksia, jotka koskevat erityisesti Ranskan markkinoita. Miten tällaisia mukautuksia käsitellään, on vielä selvitettävä tulevissa ESPR:n mukaisissa delegoiduissa säädöksissä.
Delegoiduissa säädöksissä, joiden odotetaan valmistuvan vuoden 2025 toisesta neljänneksestä alkaen, määritetään DPP-asiakirjojen tekniset vaatimukset ja käsitellään mahdollisia yhteensopivuuskysymyksiä, mukaan lukien se, miten FDES:n kaltaiset kansalliset muunnelmat mukautuvat EU:n laajuisiin standardeihin. Siihen asti valmistajien ja sidosryhmien olisi varauduttava mahdollisiin mukautuksiin varmistaakseen, että niiden EPD:t täyttävät sekä nykyiset EN 15804+A2 -standardit että tulevat DPP-vaatimukset.
Vaatimusten noudattamiseksi ja valmistautumiseksi on suositeltavaa seurata Euroopan komission päivityksiä, erityisesti delegoituja säädöksiä ja asiaankuuluvien standardointielinten, kuten CEN/TC 350:n, ohjeita.